”EU:ssa ihmiset ovat pelkkiä tuotantovälineitä”

Onko tulevaisuuden visio metallityöläisellä Euroopan unionin määräämät palkanalennukset? Tätä kysymystä pohtii nokialainen asentaja Pauli Schadrin.

– Rahasta puhutaan ja mahdollisesta lamasta, mutta kukaan ei muista mainita maksumiehistä eikä siitä, miten tämä kohtelee meitä tavallisia ihmisiä.

Kreikassa maan talous on retuperällä. Nyt kun Euroopan keskuspankki tukee Kreikkaa se samalla vaatii leikkauksia palkkoihin ja ostovoimaan. Kreikkalaisia odottaa kymmeniä vuosia kestävä matokuuri.

Schadrinin mukaan tämä lienee ymmärrettävää, mutta merkitsee sitä, että pankit ja sijoittajat saavat nyt päättää keskuspankin kautta kansakunnalle kuuluvista asioista kuten ostovoimasta ja palkoista.

– Odotettavissa on, että pian muutkin vahvan ay-liikkeen maat ovat markkinavoimien pelikenttänä ja rahaa jaellaan maksajasta piittaamatta. Tukipaketit suunnitellaan keskuspankin ja Emu-maiden pääministerien voimin kansan tahdosta piittaamatta, sanoo Schadrin.

– Tavallisten työläisten on nyt vaan yksinkertaisesti otettava ohjat omiin käsiinsä ja valittava uusi vaihtoehto liiton johdolle, sanoo Pauli Schadrin.

Palkkalupaukset petettiin

EU:ta johdetaan aivan kuin ihmiset olisivat vain pelkkiä tuotantovälineitä.

– Ammattiyhdistysliikkeessä se tarkoittaa sitä, että kun maalla on velkaa ”riittävästi”, EU:n keskuspankki puuttuu peliin ja määrää palkkojen ja ostovoiman leikkauksen.

Schadrin huomauttaa, että Suomessa ammattiyhdistysliikettä johtaa juuri sama sosialistipuolue kuin Kreikassakin ja joka alunperin ajoi maan karille. Edellisessä lamassa ei korotettu eläkeikää, mutta kylläkin leikattiin merkittävästi palkkoja ja silloinkin pääomapiirien hyväksi.

– Työntekijöiden eläkemaksuista noin viisi prosenttia siirrettiin maksettavaksi itse, ja aina kun maksuja joudutaan korottamaan, puolet korotuksesta maksaa työntekijä. Nyt kaavaillaan eläkeiän nostamista kahdella vuodella, mikä tietää samaa viiden prosentin palkkaleikkuria. SAK:n hallitus ja liittojen johtajat ovat periaatteessa jo asian siunanneet, sanoo Schadrin.

Ikävä kyllä sama kurkunleikkaajien konklaavi on taas hallituksessa. Schadrin ihmetteleekin, onko ammattiyhdistysliikkeen tarkoitus ja tehtävä kokonaan unohdettu ja siirrytty markkinavoimien epäonnistuneen pelaamisen tukijoiksi.

– Tavallisten työläisten on nyt vaan yksinkertaisesti otettava ohjat omiin käsiinsä ja valittava uusi vaihtoehto liiton johdolle. Edellinen liittokokous päätti jo, että metallista tulee palkkajohtaja Suomen vientiteollisuuteen. Näin ei käynyt vaan lupaukset petettiin, muistuttaa Schadrin.

Kävi päinvastoin: metallista tuli teollisuuteen salaman nopeasti matalapalkka-ala.

Liiton johto vaihtoon

Pauli Schadrin on vakaasti sitä mieltä, että metallityöläisten pitää näyttää mallia muille liitoille.

– Kun emme ole tyytyväisiä harjoitettuun edunvalvontaan niin johto vaihtoon. Viime liittokokouksessa hallintoon valitut edustajat eivät ole pystyneet huolehtimaan meidän edunvalvonnastamme. He ovat päinvastoin suosineet poliittisia puolueita tehtyjen palkkaratkaisujen kustannuksella, huomauttaa Schadrin.

Äänestämällä muutosta voi nyt päättää suunnasta.

– Muussa tapauksessa meno jatkuu entiseen malliin seuraavat neljä vuotta ja metallityöläisistä tehdään suomalaista halpatyövoimaa.

Mainokset

Metalliliiton tarkoitus

Metalliliiton kuuluisi ajaa ja valvoa jäsenistönsä etua, kaikki muu toiminta on toisarvoista. Metallin arvoihin on selkeästi kirjoitettu suvaitsevaisuus ja se, ettei ketään saa syrjiä uskonnon, sukupuolen, poliittisen suuntauksen tai syntyperän johdosta.

Metalliliiton kuuluisi ajaa ja valvoa jäsenistönsä etua, kaikki muu toiminta on toisarvoista.

Mutta kuinka on nyt?

Jo pelkästään vaaleihin ehdokkaana osallistuminen muilta kuin sosiaalidemokraateilta ja vasemmistoliittolaisilta on tehty hankalaksi. Uudistuksia tarvitaan vaalijärjestyksessä niin, että kaikki vaaliasiakirjat ovat avoimesti ja vapaasti saatavissa Internetin kautta kaikille jäsenille. Vain tätä kautta varmistetaan myös niiden poliittisten suuntausten mahdollisuudet osallistua Metallin vaaleihin, joilla ei ole Metallin palkkalistoilla toimitsijoita.

Eli asennemuokkausta ja muutosta tarvitaan Metalliliiton johdon, toimitsijoiden ja ammattiosastojen puheenjohtajien taholta.

  • työehtosopimukset joissa on enemmän tulkinnan varaa kuin raamatussa
  • paikallinen sopiminen
  • maan surkeimmat palkankorotukset jo useamman vuoden ajan
  • ostovoiman heikentäminen
  • palkanlisien vaikutus poistettu keskituntiansiosta
  • ja lopuksi vielä tuleva eläkeiän nosto.

Tässä muutamia viimeaikaisia asioita, joita Metalliliitto on ollut sopimassa jäsenistönsä ”hyväksi”. Ja mitä on saatu tilalle? Hiukan viivyttelyä jo sovittuihin työpaikkojen siirtoihin halpatyövoiman maihin sekä samalla heikennyksiä työläisen asemaan edellä luetetuilla tavoilla.

Olisiko jo aika suunnan muuttua ja antaa metallimiehellekin uskoa tulevaisuuteen? Metallin jäsenten ääni -ryhmän riveissä uskon, että suuntaa voidaan muuttaa, mutta siihen tarvitaan myös sinun apuasi.

Ari Perämaa
Sähköasentaja,
työsuojeluvaltuutettu

Tupo-teatteri – farssi vai tragedia?

Metalliliiton ja koko SAK:laisen ay-liikkeen toimintaa leimaavasta puoluepolitiikasta tulee päästä eroon ja on ryhdyttävä tekemään tulopolitiikkaa jäsenistön tarpeista. Demari- ja vasemmistoliittotaustainen johto on etääntynyt kentästä eikä tunne sen tarpeita ja odotuksia.

Tupo-teatteri on ohittanut työpaikkojen esitykset, ja jopa liittokokouksen päätökset ja linjaukset on alistettu vastuulliseksi väitetylle kolmikannalle. Työllisyyden parantamisen nimissä tehdyt alimitoitetut sopimukset eivät juurikaan ole vaikuttaneet muuhun kuin suuryhtiöiden pääomatulojen ja osinkojen kasvamiseen. Työehtosopimusratkaisut on asetettava jäsenäänestykseen ja myös neuvottelutavoitteet on kerrottava avoimesti, jotta työtaistelutilanteessa työpaikoilla tiedetään, mitä lakolla tavoitellaan. Yleisemminkin jäsenistön vaikutusmahdollisuuksia liiton asioihin on parannettava.

Työpaikoilla työntekijöiden ja luottamushenkilöiden asemaa on parannettava. Tehokkaan edunvalvonnan varmistamiseksi luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksia on lisättävä. Esimerkiksi palkkauksen tasapuolisen toteutumisen varmistamiseksi luottamusmiesten on saatava työntekijöiden palkkatiedot työnantajalta. Myös ulkopuolisen työvoiman työehdoista ja palkkauksesta on annettava tiedot luottamusmiehelle. Yt-neuvotteluissa työntekijöille on turvattava todellinen vaikutusmahdollisuus työpaikalla tapahtuviin muutoksiin. Nykyäänhän työnantajalla on vain velvollisuus kuulla työntekijöitä, mutta päätöksiin vaikuttaminen on useinkin mahdotonta.

Mikäli paikallista sopimista on tarkoitus jatkaa, on työntekijöiden neuvotteluasemaa parannettava. Oikeus työtaisteluihin on oltava myös paikallisesti ja työrauhavelvoite tulee voimaan vasta kun sopimus on allekirjoitettu.

Matti Vuorenpää
Ulvila

Sinä päätät!

Metallityöväen Liitto on ollut joskus muinoin vahva vaikuttaja, saatu kahdeksantuntinen työpäivä, talviloma, lomaltapaluuraha ynnä muuta. Mutta näistä ajoista on ikävä kyllä vierähtänyt jo vuosikymmenet. Suuri osa tämän päivän konepajoissa työskentelevistä ei ole päässyt osallisiksi liiton urotöistä. Hienoja asioita ja etuja on saavutettu, mutta niillä ei tänä päivänä kaupasta leipää saa.

Metallityöläisen ostovoima on mennyt alaspäin vuosi vuodelta. Monet liittokokoukset on käyty ja kauniita puheita pidetty, vaan puhumisen asteelle on jääty. Solidaarisuus on liiton toiminnassa enää muisto vain. Mallia on otettu valtion politiikasta: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, kiitos prosenttipohjaisten palkankorotusten. Työehtosopimukset tehdään isojen talojen ehdoilla, vaan niitäpä ei enää ole.

Kauniita sanoja puhutaan ja sovitaan kabineteissa työnantajien kanssa työn ja perheen yhteensovittamiseksi, ei ole enää työpäivät kahdeksantuntisia, eivätkä viikot viisipäiväisiä, saati että työtä tehtäisiin päiväsaikaan. Ja saa niistä ylitöistäkin maksaa huonommilla prosenteilla tai vaikkapa ilman prosentteja kun tehdään tunti tunnista pankkiin, ja saahan ne pekkasetkin säästää ajankohtaan parempaan kun aika on otollisempi työnantajalle.

***

Metallityöväen Liitto on ollut myös vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta tänään se näkyy siinä, ettei yli suuren Metalliliiton sopimia palkankorotuksia saa ulosmitata muillakaan aloilla. Näin ollen Metalli vaikuttaa monien muidenkin kuin metallityöntekijöiden elämään.

Metallityöväen Liiton tulee palata juurilleen ja alkaa ajaa jäsenistönsä etuja. Työsuhteiden tulee olla vakituisia, palkalla pitää elää ja eläkkeelle pitää päästä silloin kun vielä terveyttä piisaa.

Kaikki viimeaikaiset metallin toimet ovat kaikkea muuta kuin edesauttamassa näitä toiveita. Työsuhteet ovat määräaikaisia vuokrafirmoissa, palkat eivät kata likikään kohonneita kustannuksia ja nyt taitaa sopia jo eläkeiän nostokin.

Jäsenet ovat jo pitkään vaatineet kaikille samansuuruisia euromääräisiä palkankorotuksia, vaatineet vakinaisia työsuhteita sekä luottamusmiesten asemaan parannuksia ja sanoneet jyrkän ein paikalliselle sopimiselle. Liittokokouksessa nämä hyväksytään, mutta liiton hallinnon edustajat unohtavat ne pian. Jäsenten ääntä ei kuunnella.

***

Liiton hallinnossa toimii hyvä veli -konsensus Metallin Yhteistyön ja Metallin Vaikuttajien välillä, jostain kumman syystä loppupeleissä kaikista asioista ollaan autuaan yksimielisiä. Jatkuvasti tehdään matalatasoisia prosenttipohjaisia palkankorotuksia, sovitaan työelämän kehittämisestä, työkyvyn ylläpitämistä ja samaan aikaan ollaan hyväksymässä kaikenlaista kuun ja maan välillä erilaisiksi työaikamuodoiksi. Tämän tuloksena työt tehdään pienellä väkimäärällä ylitöinä, tunti tunnista, normaaliansioilla ei perhettä ruokita.

Jostakin syystä hallintoon on valikoitunut yllättävän iso joukko henkilöitä, jotka unohtavat totaalisesti ne jotka ovat heidät sinne valinneet. Ennen niin kärkevätkin mielipiteet ovat hiljenneet ja mennään vain muiden jatkona, vailla mitään omaa mielipidettä. Vaan niinhän se on nähty tässä maailmassa monesti, että kunhan osaa nöyrästi kumartaa oikeaan suuntaan ja vastaavasti pyllistää toisaalle oikeaan ajankohtaan, niin periaatteista viis, mutta hyvin pärjää.

Sinä Metallin jäsen päätät, mihin suuntaan Metallityöväen Liittoa kehitetään tulevaisuudessa, vaiko jatkuuko jo pitkään kestänyt kumartelu työnantajaliittoa kohtaan!

Petri Lahtinen
Metalli Seiskan toimitsija

Metalliliitto työttömien ja syrjäytettyjen asialle

Matkapuhelinjätti Nokia ilmoitti helmikuun alussa mittavista irtisanomisista. Tuhat duunaria saa kenkää Salon tehtailta.

Loimaalainen metallimies Joni Rantomaa pitää meininkiä suorastaan sairaana. Loimaan seudultakin monet käyvät Salossa töissä, ja irtisanomiset ovat kova isku alueen taloudelle.

– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liiton on otettava työttömyyteen, tuloeroihin ja köyhyyteen tiukemmin kantaa, sanoo Joni Rantomaa.

Rantomaa toivoo, että Metalliliittokin ottaisi jyrkemmin kantaa irtisanomisia vastaan eikä vain kantaisi huolta jälkihoidosta.

– Lueskelen säännöllisesti liiton Ahjo-lehteä enkä ole tyytyväinen Metallin linjauksiin. Työllisyyspolitiikkaa pitäisi pitää enemmän esillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liiton on otettava työttömyyteen, tuloeroihin ja köyhyyteen tiukemmin kantaa, sanoo Rantomaa.

Hänen mielestään olisi paikallaan, että olisi olemassa edes yksi ammattiliitto, joka ajaisi köyhien ja työttömien asiaa. Rantomaa on erityisen huolissaan syrjäytetyistä nuorista, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta työelämässä.

Hallitusvastuussa olevan vasemmistoliiton liikenneministeri Merja Kyllönen puhui taannoin Metallin Vaikuttajien vaalijuhlassa Turussa, että ikäviltä menoleikkauksilta ei voi välttyä. Hän toivoi, että vaatimukset hallituksesta lähtemisestä eivät saa tukea, vaikka vasemmisto joutuu hallituksessa hyväksymään jatkossa vain lisää leikkauksia. Kyllösen mukaan nyt ei ole varaa keinuttaa venettä ”turhilla” vaatimuksilla.

Joni Rantomaa ihmettelee Kyllösen puheita. Vaikka hallituksessa nyt ovatkin vasemmistosta sekä demarit että vasemmistoliitto, eivät asiat ole suinkaan hyvällä tolalla.

– Nyt sitä venettä vasta kannattaakin keinuttaa, kun siihen on aihetta, tuumii Rantomaa.

Työterveyttä ja sairauskassaa kaikille

Metalliteollisuudessa on raskasta konepajatyötä. Siellä, jos missä on syytä olla kattava työterveyshuolto ja mielellään laajempi kuin pelkkä pakollinen lakisääteinen osuus. Joillakin työpaikoilla työnantajat osallistuvat työntekijöiden sairaanhoitokuluihin. Myös sairauskassat ovat oivallinen tapa olla elämässä mukana sairauden sattuessa.

Linnavuoren sairauskassa

– Ammattiyhdistysliikkeen aktiivisuutta kaivataan, jotta saadaan pienetkin työpaikat sairauskassojen piiriin, toteaa Tuula Palomäki.

Nokialla Linnavuoressa on metalliteollisuudessa kolmen työnantajan Acgon, Patrian ja Fastemsin piirissä toimiva sairauskassa. Se toimii pääasiassa jäsenistönsä maksamilla jäsenmaksuilla ja sairausvakuutusrahastosta saatavilla rahoilla. Kela-osuuden ylittävät lisäedut ovat lähes kaiken kattavat. Ammattiosaston jäsenistähän tämäkin kassa on alkunsa saanut ja heidän toimestaan perustettu jo 1946. Alkujaan jäsenyys oli työntekijöille pakollinen, mutta nykyisin Linnavuoren sairauskassan jäsenyys on vapaaehtoinen.

Uudetkin työntekijät ovat hyvin huolehtineet jäsenyytensä ja jäseneksi alkaneet pysyvät uskollisina. Siitä voi päätellä, että on kannattavaa kuulua sairauskassan korvausten piiriin. Linnavuoressa jäseniä on noin 760.

Kela mukana

Kaikessa tuntuu olevan tuo suuri kaikkein kauneinta. Vähintään 300 jäsenen sairauskassa voi saada oikeuden toimia sairausvakuutuslain mukaisena työpaikkakassana ja välittää sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset. Alle 300 jäsenen kassat ovat täydennyskassoja ja voivat korvata vain lisäetuuksia.

Pienillekin pajoille oikeus sairauskassoihin

Ammattiyhdistysliikkeen aktiivisuutta kaivataan, jotta saadaan pienetkin työpaikat sairauskassojen piiriin. Siinä on mietittävää, miten lainsäädännön voisi muuttaa siten, että pienet työpajat voisivat perustaa joko yksin tai toisten kanssa sairauskassan tai voisiko sitten alentaa tuosta 300 vaatimuksesta jäsenmäärää. Tosin täydennyskassan voi perustaa jo 150 jäsentä. Kela suunnitteli vuosi sitten, että sairauskassan jäsenmäärä pitää olla vähintään 1500, mutta onneksi ovat tällä hetkellä luopuneet ajatuksesta.

Lakisääteiseen työterveyshuoltoon lisäys kesäkuussa

Työnantajan on ilmoitettava työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun poissaolo on jatkunut kuukauden ajan. Vakuutetun on toimitettava Kelalle työterveyshuollon antaman lakisääteisen lausunnon, jotta sairauspäivärahaa voidaan maksaa 90 sairauspäivän jälkeen.

Siispä vaatikaamme työterveyshuollon kehittämistä kattamaan muutakin kuin pelkkä lakisääteinen osuus ja pikkupajoihinkin sairauskassoja.

Tuula Palomäki
Sairauskassanjohtaja Linnavuoresta

Isot linjat saatava jäsenkäsittelyyn Metalliliitossa

Juha Tuominen patistaa koko ay-liikettä ryhdistäytymään. - Jos ei tapahdu, mennään uhkaavasti kohti torppariaikaa, paitsi että nyt se tapahtuu teollisuudessa. Joukkovoima on palautettava ay-liikkeeseen, muuten työnantaja hajottaa meidät toisiamme vastaan tappeleviksi kuppikunniksi.

Tamperelainen metallimies Juha Tuominen Metso Powerin Lahdesjärven tehtaalta lyö nyrkkiä pöytään metallikapitalisteille, maan hallitukselle ja omalle liitolleen. Jos meno ei muutu näissä kaikissa kolmessa, hukka perii suomalaisen metallityöläisen. Se hukka on jo tuotu takaportista työmaille.

– Työläiset pannan kilpailemaan toisiaan vastaan, tavoitteena kai on tehdä duunareista ikään kuin yrittäjiä, joilta viedään sopimusturva ja jotka kutsutaan tarvittaessa työmaalle. Lisäksi EU:n sisäisellä kilpailulla kapitalisti hankkii työvoiman sieltä, mistä halvimmalla saa. EU:n Schengen-sopimus avasi portit levälleen tälle keplottelulle. Lopullinen tavoite lienee kilpailuttaa meidät kehitysmaiden työläisten kanssa, Juha Tuominen sanoa täräyttää.

Hallitus vie mutta ay-liike ei edes vikise

Mitä tekee Metalliliitto tässä tilanteessa? Seisoo tumput suorana ja tekee mitä maan hallitus suvaitsee sen tekevän.
Tuomisen ammattiosasto Metalli Seiska ja muut isot Metalliliiton osastot ovat toistuvasti esittäneet jäsenistön äänen kuulemista isoissa asioissa, kuten tes-tavoitteita asetettaessa ja niistä päätettäessä Juha Tuominen onkin ehdokkaana liiton vaaleissa Metallin jäsenistön ääni -vaaliliitossa, sillä demarien ja vasemmistoliiton linja ei hänelle riitä.

– Jos kentän ääntä olisi kuunneltu, liitto ei olisi lähtenyt mukaan viimevuotiseen raamisopimukseen. Sopimus sinällään toi 0,8 prosentin alennuksen metallityöläisten ostovoimaan. Tuloveron alennus on mennyt korkojen kanssa elinkustannusten ja erilaisten maksujen korotuksina.

”Käteisen” hallitus vie, mutta ay-liike ei edes vikise. On nähty sekin, että kun SAK ehätti ensimmäisenä esittämään eläkeiän nostoa, jopa valtiovarainministeri Urpilainen toppuutteli keskusjärjestöä liiasta innosta.

Tuomisen lista liittokokoukselle

Kevään liittokokouksessa metalliväen pitäisi Tuomisen mukaan selkeästi paaluttaa liiton omaa edunvalvontaa sekä vetää rohkeasti yleistä yhteiskuntapolitiikan linjaa. Toisin sanoen olisi aika palata vanhan työväen- ja ay-liikkeen juurille.

– Jos ei tapahdu, mennään uhkaavasti kohti torppariaikaa, paitsi että nyt se tapahtuu teollisuudessa. Joukkovoima on palautettava ay-liikkeeseen, muuten työnantaja hajottaa meidät toisiamme vastaan tappeleviksi kuppikunniksi.

Tuomisen lista liittokokoukselle on selkeä: sitovat jäsenäänestykset isoissa asioissa, vuokratyön käytöllä keinottelun lopettaminen, 10 euron minimipalkka, lakko-oikeuden turvaaminen ja lakkosakkojen kumoaminen, tulonjaon muuttaminen työn ja pääoman kesken, eläkeiän pitäminen 63 vuodessa ja leikkauspolitiikan vastustaminen.

– Onhan näitä muitakin. Seiskan kanta on, että paikallista sopimista on vältettävä, koska ”kapitalisti voittaa aina”. Isoissa osastoissa vielä jotenkuten pärjätään, mutta pienillä työpaikoilla ei ole aina edes luottamusmiestä työntekijän turvana.

Ay-liikkeen tehtävä on lopettaa työvoiman riisto

Ainakaan metallissa ei hyvällä omallatunnolla voi puhua lamasta. Niin Tuomisen omalla työpaikalla kuin monessa isossa firmassa koneet käyvät kuumina ja vienti todella vetää. Mutta joku vetää välistä.

– Isot firmat teettävät paljon alihankintana pienillä yrityksillä, joissa asiat eivät ole kunnossa ja joissa työtä teetetään paljon kotimaisella vuokratyövoimalla ja ulkomaisella halpatyövoimalla Kun tuntipalkka on jopa kuusi euroa, se on yksinkertaisesti työvoiman riistoa. Voitot menevät osakkeenomistajille ja pörssikeinottelijoille. Tälle menolle on tehtävä loppu, se on Metalliliiton ja muun ay-liikkeen tehtävä, sanoo Juha Tuominen.