Metalliliitto tarvitsee palkkapoliittisen ohjelman

Metallin jäsenten ääni -ryhmän Pauli Schadrin Metallin liittokokouksen yleiskeskustelussa.

Jäsenistö on saanut viimeisen liittokokouskauden aikana ihmetellä mihin liitto ja sen henkilökunta työaikaansa käyttää, koska palkankorotukset ovat olleet merkittävästi alhaisempia kuin inflaatio.

On tehty sinällään hyvä ympäristöohjelma joka tosin kelpasi osaksi oikeistopuolueen puolueohjelmaa. Oikeistohallitusta kasattaessa Metalliliiton teollisuuspoliittisesta ohjelmasta suuri osa kelpasi hallitusohjelmaan ja sitä vielä kovasti lehdissä mainostettiin.

Näyttää siltä, että Metalliliiton erilaiset ohjelmat sopivat oikeistopuolueille ja työnantajien edustajille paremmin kuin palkkapyynnöt.

Siispä esitän seuraavaa: Metalliliiton tulee alkavalla liittokokouskaudella tehdä Palkkapoliittinen ohjelma joka takaa metallityöläisille ostovoimaltaan yhtä suuret tai mieluummin suuremmat palkankorotukset kuin yrityksen johdolle ja niiden omistajille.

Äänestysprosentin jäätyä taas kovin alhaiseksi voi yksi syy olla se, että Metalliliiton jäsenet eivät tunnista liittoaan omakseen vaan joksikin etäiseksi linnakkeeksi jossa tarkoin lasketaan kuinka pienillä palkankorotuksilla selvittäisiin.

Pauli Schadrin
Pirkanmaan vaalipiiri

”EU:ssa ihmiset ovat pelkkiä tuotantovälineitä”

Onko tulevaisuuden visio metallityöläisellä Euroopan unionin määräämät palkanalennukset? Tätä kysymystä pohtii nokialainen asentaja Pauli Schadrin.

– Rahasta puhutaan ja mahdollisesta lamasta, mutta kukaan ei muista mainita maksumiehistä eikä siitä, miten tämä kohtelee meitä tavallisia ihmisiä.

Kreikassa maan talous on retuperällä. Nyt kun Euroopan keskuspankki tukee Kreikkaa se samalla vaatii leikkauksia palkkoihin ja ostovoimaan. Kreikkalaisia odottaa kymmeniä vuosia kestävä matokuuri.

Schadrinin mukaan tämä lienee ymmärrettävää, mutta merkitsee sitä, että pankit ja sijoittajat saavat nyt päättää keskuspankin kautta kansakunnalle kuuluvista asioista kuten ostovoimasta ja palkoista.

– Odotettavissa on, että pian muutkin vahvan ay-liikkeen maat ovat markkinavoimien pelikenttänä ja rahaa jaellaan maksajasta piittaamatta. Tukipaketit suunnitellaan keskuspankin ja Emu-maiden pääministerien voimin kansan tahdosta piittaamatta, sanoo Schadrin.

– Tavallisten työläisten on nyt vaan yksinkertaisesti otettava ohjat omiin käsiinsä ja valittava uusi vaihtoehto liiton johdolle, sanoo Pauli Schadrin.

Palkkalupaukset petettiin

EU:ta johdetaan aivan kuin ihmiset olisivat vain pelkkiä tuotantovälineitä.

– Ammattiyhdistysliikkeessä se tarkoittaa sitä, että kun maalla on velkaa ”riittävästi”, EU:n keskuspankki puuttuu peliin ja määrää palkkojen ja ostovoiman leikkauksen.

Schadrin huomauttaa, että Suomessa ammattiyhdistysliikettä johtaa juuri sama sosialistipuolue kuin Kreikassakin ja joka alunperin ajoi maan karille. Edellisessä lamassa ei korotettu eläkeikää, mutta kylläkin leikattiin merkittävästi palkkoja ja silloinkin pääomapiirien hyväksi.

– Työntekijöiden eläkemaksuista noin viisi prosenttia siirrettiin maksettavaksi itse, ja aina kun maksuja joudutaan korottamaan, puolet korotuksesta maksaa työntekijä. Nyt kaavaillaan eläkeiän nostamista kahdella vuodella, mikä tietää samaa viiden prosentin palkkaleikkuria. SAK:n hallitus ja liittojen johtajat ovat periaatteessa jo asian siunanneet, sanoo Schadrin.

Ikävä kyllä sama kurkunleikkaajien konklaavi on taas hallituksessa. Schadrin ihmetteleekin, onko ammattiyhdistysliikkeen tarkoitus ja tehtävä kokonaan unohdettu ja siirrytty markkinavoimien epäonnistuneen pelaamisen tukijoiksi.

– Tavallisten työläisten on nyt vaan yksinkertaisesti otettava ohjat omiin käsiinsä ja valittava uusi vaihtoehto liiton johdolle. Edellinen liittokokous päätti jo, että metallista tulee palkkajohtaja Suomen vientiteollisuuteen. Näin ei käynyt vaan lupaukset petettiin, muistuttaa Schadrin.

Kävi päinvastoin: metallista tuli teollisuuteen salaman nopeasti matalapalkka-ala.

Liiton johto vaihtoon

Pauli Schadrin on vakaasti sitä mieltä, että metallityöläisten pitää näyttää mallia muille liitoille.

– Kun emme ole tyytyväisiä harjoitettuun edunvalvontaan niin johto vaihtoon. Viime liittokokouksessa hallintoon valitut edustajat eivät ole pystyneet huolehtimaan meidän edunvalvonnastamme. He ovat päinvastoin suosineet poliittisia puolueita tehtyjen palkkaratkaisujen kustannuksella, huomauttaa Schadrin.

Äänestämällä muutosta voi nyt päättää suunnasta.

– Muussa tapauksessa meno jatkuu entiseen malliin seuraavat neljä vuotta ja metallityöläisistä tehdään suomalaista halpatyövoimaa.

Kakku leikattava uudelleen

Risto Särkkä tekee töitä asentajana MS-Konepajalla, jossa hän on myös työsuojeluvaltuutettuna. Risto on pitkän linjan metalliliittolainen, hän liittyi jäseneksi vuoden 1970 tammikuussa aloittaessaan Lentokonetehtaan konepajakoulun. Lentsikan pitkän työrupeaman ja puolentoista vuoden työttömyyden jälkeen työt ovat jatkuneet nykyisessä työpaikassa.

Lentsikan aikaan metallissa käytiin monia kovia kamppailuja, joiden tuloksena saatiin kaikille työläisille merkittäviä etuja ja parannuksia, esimerkkinä lomaltapaluuraha. Sittemmin liiton taistelukärki on tylsistynyt. Aiheita kyllä olisi työpaikkojen puolustamisesta tulonjaon muuttamiseen ja eläkeratkaisuihin.

– Metallin työpaikkojen polkumyynti ulkomaille pitää lopettaa. Metalliliiton pitää olla kärkikamppailussa muun ay-liikkeen kanssa työpaikkojen säilyttämiseksi kotimaassa, Risto Särkkä vaatii.

Huonoilla palkkaratkaisuilla ei työpaikkojen säilymistä turvata, se on nähty.

Risto Särkkä on pitkän linjan metalliliittolainen. – Nyt on aika teroittaa liiton viime vuosien aikana tylsistynyt taistelukärki.

– Metallityöläisille on puhuttu kuinka maltillisilla palkkaratkaisuilla turvataan työpaikat. Kuinkas on käynyt? Teollisuutta on viety kiihtyvällä tahdilla niin sanotun halvemman työvoiman maihin. Nollaratkaisujen tuloksena on tainnut olla vain se, että työntekijän osuus jaettavasta kakusta on pienentynyt ja pääoman omistajien
kasvanut.

Viimeisinkin palkkaratkaisu on tutkimuksen mukaan ostovoimaa alentava. Risto Särkän mielestä ratkaisu olisi ehdottomasti pitänyt saada metallityöläisten jäsenkäsittelyyn, vain siten saavutetaan luottamus jäsenkentässä. Tes-ratkaisujen pitää tukeutua ammattiosastojen esityksiin.

– Minipalkaksi 10 euroa tunnissa, eläkeikärajan säilyttäminen 63 vuodessa, työajan lyhentäminen 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta, luottamusmiesten työsuhdeturvan laajentaminen koskemaan myös varaluottoja, Risto luettelee keskeisiä vaatimuksia ja painottaa että irtisanomissuojaa kokonaisuudessaankin pitää parantaa.

– Tampere-talossa toukokuussa päätetään, millaisen linjan liitto ottaa. Siihen kannattaa nyt äänestämällä vaikuttaa.

Metallityöläisestäkin tulee eläkeläinen – toivon mukaan

Metallin on kuultava jäsenistöä ja otettava se nykyistä paremmin huomioon. Sopimuspolitiikassa on kannettava huolta palkkakehityksestä, mitä ei viime aikoina ole tehty ja palkkojen jälkeenjääneisyys verrattuna hintojen ja maksujen nousuun on tosiasia. Vielä räikeämpi tilanne on, jos puhutaan metallityöläisille kuuluvasta osuudesta työn tuottavuuden noususta.

Palkankorotusten pitää olla euromääräisiä, prosenteilla ei leipää voi ostaa. Neuvottelutulokset on aina alistettava jäsenäänestykseen. Selkärangan pitää kestää neuvotteluissa, ettei olla niissä kuin lampaat teuraalla. Eikä sellaisia tuloksia, jotka eivät turvaa reaaliansioiden nousua kannata edes tuoda jäsenkäsittelyyn.

Olen jäänyt joitakin vuosia sitten terveydellisistä syistä eläkkeelle Lokomon levypuolelta ja olen sitä mieltä, että liiton pitää tuntea huolta myös eläkeläisten tilanteesta. Kaikista metallityöläisistä, toivon mukaan, kun tulee aikanaan eläkeläisiä. Hallituksen uusimmalla yllätyksellä kupataan eläkeläisiltä viimeisetkin rahat, kun lääkkeiden Kela-korvauksia pienennetään. Liiton pitää myös olla mukana painostamassa, että taitettu indeksi korjataan ja että eläkeikäraja pysyy 63 vuodessa.

Eurooppalainen ay-liike taistelee hallitusten leikkauspolitiikkaa vastaan, siihen rintamaan pitää myös Metalliliiton yhtyä. Liittokokoukseen valmistautuminen edellyttää meiltä kaikilta keskustelun käymistä yhteiskunnallisesta muutoksesta, koska sitä nykymeno todella vaatii.

Arto Lohi
Ehdokasnumero 67
Pirkanmaan vaalipiiri

Uurnavaali 25.3.-27.3.2012

Uurnavaalissa voivat äänestää ne äänioikeutetut jäsenet, jotka eivät ole äänestäneet ennakkoon. Ammattiosastot järjestävät uurnavaalitilaisuuksia omissa toimitiloissaan, työpaikoilla tai muissa tiloissa, joihin jäsenten on helppo tulla. Monet ammattiosastot järjestävät myös ns. kiertäviä uurnavaalitilaisuuksia, joissa vaalitoimikunta kiertää uurnan kanssa usealla työpaikalla.

Uurnavaalit alkavat sunnuntaina 25.3.2012. Ammattiosaston järjestävät äänestystilaisuuksia työpaikoilla toimitiloissaan. Yleiset äänestystilaisuudet sunnuntaina ovat vähintään klo 15-17. Uurnavaalit jatkuvat maanantaina 26.3.2012.

Uurnavaalit päättyvät tiistaina 27.3.2012 klo 16. Yleiset äänestystilaisuudet tiistaina ovat vähintään klo 14-
16. Uurnavaalien äänestyspaikkaluettelo julkaistaan Metalliliiton verkkosivuilla.

Maakuntien metallityöläiset!

Jos on maamme viety kokoomuslaisen politiikan johdolla määrätietoisesti yhä syvemmälle kahtiajakoon eli luokkayhteiskuntaan, niin eipä ole pekkaa pahempi Metallityöväen Liitto. Metallissa on vain se ero, että liitossa on valitettavasti kolmen kerroksen väkeä.

On Hakaniemen norsunluutornissa istuvat liiton johto ja toimitsijat, sitten ovat isojen työpaikkojen duunarit ja pahnan pohjimmaisena tulevat maakuntien pienten ja keskisuurten työpaikkojen tuuliajolle liitossa joutuneet työntekijät.

Olemme jo pitkään tulleet uusien työehtosopimusten myötä palkkakehityksessä perässä kuin pienen talon porsaat ja onko siis ihme jos maaseudun työpaikoilla Loimaan kassa saa yhä enemmän vetoa puoleensa. On päivänselvää kuinka paikallisten sopimusten mukaantulo työehtosopimuksissa on kasvattanut kuilua suurten työpaikkojen ja maaseudun pienten pajojen välillä.

Pitää muistaa myös, että suurella määrällä maakuntien metallityöläisiä on juuret syvällä kotikunnissa perheineen kaikkineen ja kun metallityöpaikat ovat harvassa, niin työnantajien on ollut helppo laittaa
työntekijät puun ja kuoren väliin. Eli ota mitä tarjotaan tai jätä ja häivy muualle. Ja jos taas työntekijöiden suunnalta alkaa kuulua murinaa heikosta palkkatasosta, niin usein työnantaja vetää kortin hihasta uhkaamalla jättää paikkakunnan milloin mihinkin syyhyn vedoten.

Siksi tuntuu oudolta, että yhä enemmän suositaan sopimuksissa paikallisia ratkaisuja. En ihmettele yhtään kuinka maaseudun monilla työpaikoilla kuljetaan nyrkki haalarin taskussa.

* * *

Tulevissa liittokokousvaaleissa on paljon pelissä, jatketaanko samaa tahtia, jossa jäsenistö on pakollinen paha jonka ääntä ei kuunnella vai tehdäänkö radikaali muutos ja äänestetään liittokokoukseen ehdokkaita, jotka saavat suunsa auki ja joidenka suita ei tukita.

Pitää muistaa, että liittoa johtavat nyt sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset, jotka istuvat paraikaa kokoomusvetoisessa oikeistolaisessa hallituksessa. Ja minkälaisessa hallituksessa?

Sellaisessa joka aikoo toteuttaa suuren kuntauudistuksen, jolla aiotaan maaseutu tappaa karsimalla kovalla kädellä palveluja tai siirtämällä kauas pois nykyisistä kunnista. Voi vain kysyä, mikä metalliyritys vaivautuu tulemaan paikkakunnalle, jossa ei ole yritykselle ja sen työntekijöille tarjota riittäviä palveluja.

Olen ehdolla Metallin jäsenten ääni -listalla ja juuri siksi, että vihdoin ja viimein on aika saada jäsenten todellinen ääni kuuluviin. On täysin varmaa, että jos saan jäsenistön luottamuksen ja minut valitaan liittokokoukseen, en tule istumaan kokouksessa tuppisuuna.

On korkea aika saada kuuluviin myös maakuntien metallityöläisten ääni ja tiedoksi liiton päättäville elimille kuinka täällä ollaan lopen kyllästyneitä jatkuvaan sorsimiseen. Minä haluan olla viestinviejänne ja taistella sen puolesta, että pienten ja keskisuurten työpaikkojen metallityöläisten asema palautetaan tasa-arvoiseen asemaan isojen työpaikkojen kanssa, jos se sitä on ylipäätään koskaan ollutkaan.

Ääni Metallin jäsenten ääni -listan ehdokkaille on varmin tae muutokselle liitossamme!

Hannu Tiainen
Levyseppä-hitsaaja
ao. 220 Kihniö

Suomi ja työvoimapula

Porvaristo parkuu, kuten sunnuntain 5.2. Aamulehden ylänurkassa päätoimittaja Jouko Jokinen(kin). Tarkastellaanpa hieman asiaa lähemmin.

Suomessa erään tilaston mukaan, kuten Jokinen mainitsee, on työttömiä 243 900 työtöntä. Voi pitää paikkansa, en kiistä. Mutta tästä luvusta puuttuvat eläkeputkessa olevat pitkäaikaistyöttömät, työllisyystöissä orjapalkalla olevat, työllisyyskursseille pakotetut työttömät, jotka eivät ole ikään kuin enää olemassa tilastoissa ja on vielä muitakin työttömän kriteerit täyttäviä… ja luku onkin ihan toinen. Ei puhuta edes 400 000 työttömästä, vaan isommasta luvusta. Oma lukunsa ovat pätkätyöläiset.

Toinen asia jota porvarit eivät edes halua ottaa huomioon: kapitalismin jatkuvat, toistuvat kriisit, johtuen kapitalismin talouden ja tuotannon anarkismista.

Ja selityksen haluan porvareilta myös siitä, miksi työnantajapiirit tuovat Virosta, Puolasta, Venäjältä ynnä muualta rakennusmiehiä, metallimiehiä, kun samoilta aloilta on samaan aikaan suomalaisia työttömiä, ja paljon, rakennuksillakin esimerkiksi noin 11 000 suomalaista.

Siksikö työnantajat tekevät niin, koska nämä tuodut ulkomaalaiset tekevät työtä pienellä palkalla, joka on isompi kuin omassa maassaan, mutta jolla Suomessa ei elä, eivät narise työolosuhteista, tekevät ylitöitä ilman ylityökorvausta, asuvat asumiskelvottomissa parakeissa ja niin edelleen?

Porvaristo ei laske eikä puhu, että enää tulisi kapitalistisia kriisejä ja siksi laskevat että työvoimapula iskee.

* * *

Meillä Suomessa Harri Holkerin hallitus 1987 alkaen vapautti rahan ja markkinat, kun Suomea sovitettiin EU kelpoiseksi. Se aiheutti valtavan massatyöttömyyden syvän lamanseurauksena.

Tästä massatyöttömyydestä ei ole päästy eroon reilussa 20 vuodessa. Ei edes silloin kun Suomi eli valtavaa nousukiimaa 2000-luvulla aina vuoden 2008 syksyyn. Työttömyys ei laskenut, köyhyys ei vähentynyt vaan lisääntyi tuona aikana. Mitä vaurioita meille tuo tullessaan 2011-2012 lama, jää vielä nähtäväksi.

Miksi maahan tuotettiin ja tuotetaan ulkomaista työvoimaa työnantajien toimesta? Onko ollut työnantajien tarkoitus vain polkea suomalaisten työläisten kaikkia oikeuksia, nöyryyttää ja halveksia syvästi suomalaista työtä?

Työn laatu on kärsinyt sekä rakennuksilla että metallialalla. Sutta tulee, mutta ilmeisesti voitot ovat niin mahtavia, että kannattaa koheltamisia käydä korjailemassa jopa vuosia. Suomalainen kärsii ja sairastaa, mutta ei ilmeisesti ole väliä kun voitot ovat tärkeämpiä. Niinkö, porvarit, on asia?

Persutkin voisi kiinnittää juuri tähän puoleen huomiota, eikä räksyttää alle 2 000 pakolaisesta ja turvapaikanhakijasta; määrä, joka on todella vaatimaton vaikkapa Ruotsin ja Norjan vastaaviin määriin verrattuna. Ne kun eivät ole olleet koskaan laman syynä Suomessa.

”Dixi et animam levavi”
Markku Huhtala

Metalliliiton tarkoitus

Metalliliiton kuuluisi ajaa ja valvoa jäsenistönsä etua, kaikki muu toiminta on toisarvoista. Metallin arvoihin on selkeästi kirjoitettu suvaitsevaisuus ja se, ettei ketään saa syrjiä uskonnon, sukupuolen, poliittisen suuntauksen tai syntyperän johdosta.

Metalliliiton kuuluisi ajaa ja valvoa jäsenistönsä etua, kaikki muu toiminta on toisarvoista.

Mutta kuinka on nyt?

Jo pelkästään vaaleihin ehdokkaana osallistuminen muilta kuin sosiaalidemokraateilta ja vasemmistoliittolaisilta on tehty hankalaksi. Uudistuksia tarvitaan vaalijärjestyksessä niin, että kaikki vaaliasiakirjat ovat avoimesti ja vapaasti saatavissa Internetin kautta kaikille jäsenille. Vain tätä kautta varmistetaan myös niiden poliittisten suuntausten mahdollisuudet osallistua Metallin vaaleihin, joilla ei ole Metallin palkkalistoilla toimitsijoita.

Eli asennemuokkausta ja muutosta tarvitaan Metalliliiton johdon, toimitsijoiden ja ammattiosastojen puheenjohtajien taholta.

• työehtosopimukset joissa on enemmän tulkinnan varaa kuin raamatussa
• paikallinen sopiminen
• maan surkeimmat palkankorotukset jo useamman vuoden ajan
• ostovoiman heikentäminen
• palkanlisien vaikutus poistettu keskituntiansiosta
• ja lopuksi vielä tuleva eläkeiän nosto.

Tässä muutamia viimeaikaisia asioita, joita Metalliliitto on ollut sopimassa jäsenistönsä ”hyväksi”. Ja mitä on saatu tilalle? Hiukan viivyttelyä jo sovittuihin työpaikkojen siirtoihin halpatyövoiman maihin sekä samalla heikennyksiä työläisen asemaan edellä luetetuilla tavoilla.

Olisiko jo aika suunnan muuttua ja antaa metallimiehellekin uskoa tulevaisuuteen? Metallin jäsenten ääni -ryhmän riveissä uskon, että suuntaa voidaan muuttaa, mutta siihen tarvitaan myös sinun apuasi.

Ari Perämaa
Sähköasentaja,
työsuojeluvaltuutettu

Metallin reaalipalkat kääntyneet laskuun

Palkkojen ostovoiman turvaaminen edellyttää korkeampia palkankorotuksia

Työntekijöiden reaalipalkat ovat metalliteollisuudessa alentuneet jo kahden vuoden ajan. Näyttää siltä, että reaalipalkat laskevat edelleen tänä ja ensi vuonna.

Vielä 2000-luvun alussa reaalipalkat kasvoivat eli palkat nousivat enemmän kuin hinnat. Vuonna 2008 hintojen nousu oli jo nopeampaa kuin palkkojen kohoaminen, joten palkan ostovoima heikkeni. Vuonna 2009 tilanne kääntyi toisinpäin ja reaalipalkat nousivat jälleen. Mutta vuosina 2010 ja 2011 reaalipalkat laskivat kaksi vuotta peräkkäin.

Viime vuonna metalliteollisuuden tuntipalkkaisten työntekijöiden ansiot kohosivat vain kaksi prosenttia, mutta hinnat nousivat 3,4 prosenttia, joten ostovoima heikkeni. Viime vuonna reaalipalkat olivat enää kolme prosenttia korkeammat kuin vuonna 2005.

Metallin työntekijöiden reaalipalkkaindeksi 2005 = 100. Lähteet: Kuluttajahintaindeksi ja metalliteollisuuden tuntipalkkaisten työntekijöiden ansiotasoindeksi, Tilastokeskus

Hinnoissa on nousupaineita

Tälle vuodelle sovitut palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia plus 150 euron kertaerä. Se tarkoittaisi yhteensä keskimäärin 2,8 prosentin ansiotason nousua. Samaan aikaan valtiovarainministeriön virallinen ennuste hintojen nousuksi on 2,7 prosenttia eli reaaliansiot pysyisivät hädin tuskin ennallaan.

Mutta mahtaako virallinen inflaatioennuste toteutua? Vielä syyskuussa valtiovarainministeriö ennusti hintojen nousuksi tälle vuodelle 3,3 prosenttia. Joulukuussa ennustetta alennettiin. Sen turvin sitten väitettiin, että niin sanottu raamisopimus turvaa ansioiden ostovoiman. Jotkut väittivät reaaliansioiden jopa kasvavan.

Hintoihin kohdistuu edelleen nousupaineita. Euron kurssin heikentyminen nostaa tuontitavaroiden, esimerkiksi öljyn hintaa, joka saattaa muutoinkin käyttäytyä arvaamattomasti. On myös hyvin mahdollista, että Kataisen hallitus päättää maaliskuussa kehysbudjetissa arvonlisäveron tai muiden välillisten verojen korotuksista. Ne menevät suoraan hintoihin.

Lasku jatkuu ensi vuonna

Näyttää siltä, että myös ensi vuonna reaalipalkat laskevat. Vuoden 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää 150 euron kertaerän vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Ansiotaso nousee siten vain 1,5 prosenttia tästä vuodesta. Valtiovarainministeriön virallinen ennuste ensi vuoden hintojen noususta on 2,2 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat.

On siten hyvin mahdollista, että metalliteollisuuden työntekijöiden reaaliansiot alenevat neljä vuotta peräkkäin 2010–2013, jos pidättäydytään solmituissa sopimuksissa. Palkkojen ostovoiman turvaaminen edellyttää korkeampia palkankorotuksia.

Olli Savela
yliaktuaari

Tupo-teatteri – farssi vai tragedia?

Metalliliiton ja koko SAK:laisen ay-liikkeen toimintaa leimaavasta puoluepolitiikasta tulee päästä eroon ja on ryhdyttävä tekemään tulopolitiikkaa jäsenistön tarpeista. Demari- ja vasemmistoliittotaustainen johto on etääntynyt kentästä eikä tunne sen tarpeita ja odotuksia.

Tupo-teatteri on ohittanut työpaikkojen esitykset, ja jopa liittokokouksen päätökset ja linjaukset on alistettu vastuulliseksi väitetylle kolmikannalle. Työllisyyden parantamisen nimissä tehdyt alimitoitetut sopimukset eivät juurikaan ole vaikuttaneet muuhun kuin suuryhtiöiden pääomatulojen ja osinkojen kasvamiseen. Työehtosopimusratkaisut on asetettava jäsenäänestykseen ja myös neuvottelutavoitteet on kerrottava avoimesti, jotta työtaistelutilanteessa työpaikoilla tiedetään, mitä lakolla tavoitellaan. Yleisemminkin jäsenistön vaikutusmahdollisuuksia liiton asioihin on parannettava.

Työpaikoilla työntekijöiden ja luottamushenkilöiden asemaa on parannettava. Tehokkaan edunvalvonnan varmistamiseksi luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksia on lisättävä. Esimerkiksi palkkauksen tasapuolisen toteutumisen varmistamiseksi luottamusmiesten on saatava työntekijöiden palkkatiedot työnantajalta. Myös ulkopuolisen työvoiman työehdoista ja palkkauksesta on annettava tiedot luottamusmiehelle. Yt-neuvotteluissa työntekijöille on turvattava todellinen vaikutusmahdollisuus työpaikalla tapahtuviin muutoksiin. Nykyäänhän työnantajalla on vain velvollisuus kuulla työntekijöitä, mutta päätöksiin vaikuttaminen on useinkin mahdotonta.

Mikäli paikallista sopimista on tarkoitus jatkaa, on työntekijöiden neuvotteluasemaa parannettava. Oikeus työtaisteluihin on oltava myös paikallisesti ja työrauhavelvoite tulee voimaan vasta kun sopimus on allekirjoitettu.

Matti Vuorenpää
Ulvila